puutarhatonttu

Tein savesta vähän erilaisen puutarhatontun. Luulen, että tää mörö tulee viihtymään hyvin tuolla pihalla muiden elukoiden seassa, kunhan raaskin sen sinne kiikuttaa.

Mallina ja inspiraationa toimi iPhone-koteloni.

Veljekset kuin ilvekset.

suikaleita ja teippejä

Niin. Ne käärmeet eivät toimineet. Hätistäessäni tyyppiä kukkasumutin kädessä, sateen jälkeen, liukastuin märällä terassipuulla levänneeseen leluluikertelijaan. Pilkka osui taas omaan nilkkaan. Tilanne oli selkeästi Hauskat kotivideot -ainesta, vaikkei minua naurattanutkaan sillä hetkellä.

Se vesipyssyn korvannut kukkasumutinkaan ei toimi. Tai toimii se sillä hetkellä kuin suihkii sillä, mutta kun käännän selkäni, SE palaa taas.

Teippasin alkuviikosta sellaista mattapintaista pakkausmuovia ikkunaruudun päälle, ajattelin sen kestävän sadetta ja estävän peilailun ulkopuolelta, mikä siis kaiketi on ongelman ydin. Kun tulin töistä kotiin tyyppi jäi taas rysän päältä kiinni: tuttu naputus kuului. Puolet muovista oli riekaleina pitkin lautoja, loput huojui suikaleena tuulessa, vielä kiinni ikkunan kulmassa. Siinä riekaleiden ja suikaleen välissä oli ikkunaa naputtava, paskova fasaani. Ei naurattanut vieläkään.

Pinosin kirjoja ikkunan eteen sisäpuolelle ja laitoin irrotettavat pyörän led valot-vilkkumaan ulospäin suunnattuina, valkoisen ja punaisen valon. Tyyppi tuli siihen diskoomaan, ei ollut moksiskaan. Minä olin.

Tänään sama juttu taas, kun avasin oven ja aloin kiskoa kenkiä jalasta. Kop kop kop, se oli kellon tarkasti paikalla. Jahtasin tyyppiä luudalla. Pesin laudat, pesin ikkunan. Laitoin keskiviikkona digipainosta tilaamani ikkunateipin palasen paikalleen. Pitäisi olla helposti irtoavaa liimaa. Ja olikin. Huomasin, koska aloin laittaa suorakulmiota ensin väärin päin, kuinkas muutenkaan.

No nyt taas odotetaan. Ideat käydät vähiin, jos tämä ei toimi.

lintu vs minä, 6-0

... Taisi olla puppua se vertaistuen tarina näistä karkoituskäärmeistä. Buu huu. Ehdin jo innostua.

vastaisku

Heräsin tänäaamuna ties monennenko kerran ikkunan naputukseen ja vanhan auton töötiltä kuulostavaan mekkalointiin. Fasaani se siellä koputti ja rääkkyi - puoli viideltä! Sama meno jatkui aamu kahdeksaan, ja sen jälkeenkin. Niin päättelin, terassilla olevien läjien määrästä.

Ja jos yhdestä ei ole riittävästi harmia niin nyt niitä on kaksi! Viikonloppuna toinen istui kahden metrin päässä aidalla, kun toinen naputteli ikkunaa. Seuraavana yönä näin kuumehoureissani painajaista, jossa pihalla olikin niitä montakymmentä, ja ne piirittivät minua.

Mitta on siis todellakin täynnä. Olen uhonut ostavani Super soakerin ties kuinka kauan. Olisi niin nautinnollista antaa kylmää kyytiä mokomalle kukolle, ja sen kaverille, jollakin supertehokkaalla vesipyssyllä. Tänään, aamuisen adrenaliinipiikin vauhdittamana, kävin vihdoin lelukaupassa.

Myyjä esitteli minulle kaupan suurimpia vesipyssyjä ja kyselin ammattimaisia riistanpyytäjän kysymyksiä, kuten kausko pyssyllä saa ammuttua, millä teholla ja pitääkö vettä itse pumpata. Mainitsin jossain sivulauseessa fasaanin pyrstösulat. Myyjä vakavoitui, pani esittelemänsä pyssyn samantien takaisin hyllyyn ja käveli takahuoneen ovelle. "Hei, millä te saitte sen teidän fasaanin karkotettua?", hän huuteli työkaverilleen, "Käärmeelläkö?"

Toinen myyjistä tuli kertomaan oman fasaanitarinansa ja minä puolestani päivittelin omaa tapaustani. Olin löytänyt yllättävän vertaistuen lelukaupasta. Pyssy jäi ostamatta.

Asensin juuri karkoittimet paikoilleen, ja nyt vain jännitän, ratkaiseeko tämä vuoden kestäneen eeppisen taisteluni kanalintua vastaan. Terassilaudoillani siis kiemurtelee nyt kaksi komeaa muovikäärmettä.

Toivon hartaasti, että fasaanin miinoituskausi tulee nyt tiensä päähän näiden käärmeveijareiden myötä.