torstai 14. maaliskuuta 2013

nokan koputtamista

Taas oli käyty takapihan ovella kyttäyskeikalla. Onneksi jalanjäljet ovat tunnistettavat ja kohtuu pienet, joten ei tarvitse mitään vakavampaa epäillä. Kuten vaikkapa hiipparia, hiipparimurtovarasta tai hiipparinaapuria. Se on taas se sama kukko.

Ei, en ole ruokkinut sitä eikä mulla ei ole kasvimaata eikä edes mitään sipulikukkia joita se tykkäisi penkoa. Sen sijaan tuo kultakurkku käy oven takana, kyttää muutaman minuutin sisälle, koputtaa, paskoo terassille, raakkuu ja tepastelee sitten pois. (Tai tulee jahdatuksi pois, esim jonkun haravaa heiluttelevan ärsyyntyneen asukin toimesta. Kröh.) Asun fasaanin akvaariossa. Tai sitten se vain peilailee itseään.

Oli miten oli. Pikku hiljaa alkaa olla mitta täysi. Olen suunnitellut jättäväni oven auki ja asettelevani lattialle viljavanan aina keittiöön ja avoimeen uuniin asti. Luukku kiinni ja paistumaan! Mutta ei se kai ole realistinen tapa kokata fasaania. Lintukoirakin minulla käy säännöllisesti kylässä. Mutta ilmeisesti pahanilman lintu tietää koiran vain kyläilevän, ja piileksii ne ajat puun oksalla tai missä lienee.

Kokeilin myös kaikenmaailman pahvikuvia ja cd-levyjen virittelyä ikkunaan. Ei auttanut. Jahka kevät tulee, kylvetän tyypin Super Soakerilla ja sitten nähdään ketä naurattaa! Saattaahan se sitten tuoda kaveritkin kylvylle. Huoks. Noh ainakin vesipyssyllä osuu aika kauas, joten jospa ei tarvitsisi enää juosta harava ojossa pitkin pihaa. Nyt pakkasilla en kehtaa kumminkaan jäädyttää sen perssulkia. Joku roti tässäkin touhussa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti